Tekstit

Lottovoittona aivoinfarkti

Tammikuun pakkaset ja työn ilot sekä elämän purjeet

  Tässä työssäni joulukuu hujahti nopeasti ohi. Nautin joulukuusta senkin takia, että monen viikon flunssan ja korona-sairastelun jälkeen, pääsin palaamaan töihin ja näkemään oppilaitani. Kotona ollessani tuntui,että seinät meinasivat kaatua päälle ja kaikki muutkin asiat tuntuivat raskaammalta, kun en päässyt juurikaan ulos talosta sairasteluni vuoksi. Flunssa ja korona aiheuttivat myös sen, että hermosärkyily paheni ja kipu tuntui kasvoissa voimakkaina kolmoishermot iskuina ja silmän poltteena. Väsymys oli valtavaa ja haju-ja makuaisti hävisivät jälleen.  Päästyäni takaisin töihin, haalin valtavasti tehtävää ja tapasin ystäviäni ennen joulua. Joululoman alkaessa olinkin ihan poikki, kun taaskaan en muistanut kuormittumisen vaikutuksia tähän infarktin jälkitilaan. Joululoma oli kuitenkin sopivan rauhallinen ja henkisesti rentouttava, joten sain palauduttua melko hyvin loman aikana. Tammikuussa jatkuivat työt ja kiire. Olen ihminen, joka tarvitsen toimintaa ja tunnetta, että olen hyödy

Pimeä syystalvi

 Syksy on ollut raskas, enkä ole jaksanut kirjoittaa ajatuksiani ylös. rTmS- hoito tuntui auttavan hermosärkyihin mutta sitä iloa kesti lopetuksen jälkeen vain muutaman kuukauden ja säryt palasivat takaisin. Onneksi ei tosi yhtä tiiviisti kuin ennen hoitoja.  Töissä kiire on syönyt minulta voimavaroja ja 60% työaika on tuntunut äärimmäisen raskaalta. On ristiriitaisia ajatuksia siitä, mikä on hyvä määrä ja mikä ei. Jaksamista on vaikeuttanut sairasteluni pitkin syksyä. Sisäilmaongelmat ovat taas iskeneet minuun kiinni ja kärsin kroonisesta silmätulehduksesta, lämpöilystä, kurkkukivusta ja väsymyksestä. Olen ollut jaksamisen kanssa äärirajoilla viimeiset kuukaudet. Haluan tehdä töitä mutta en tietenkään terveyteni uhalla. Terveys on kuitenkin niin tärkeä osa elämää ja hyvää oloa.  Lisähaasteita on tuonut jälleen alkanut oikeudenkäynti ja lasteni tilanne. Jokin tässä hyvinvointiyhteiskunnassa on pielessä, kun toinen saa haastaa oikeuteen jatkuvasti samasta asiasta. Lapsen oikeudet ovat h

Syksy tulee vieraaksemme, me vain täällä elelemme ( Upponalle)

 Kesäloma tuli ja meni ja nyt odotellaan seuraavaksi talvea. Onneksi se ei vielä ainakaan ole lähestymässä, sillä kroppani reagoi kylmään välillä melko kurjasti. Vasen puoli ei tunne kylmää eikä kuumaa ja silloin saattaa tapahtua paleltumisia. Nyt onneksi vielä on lämmintä vaikka tänään ensimmäinen viileämpi aamu näyttäisi olevankin. Kesä oli täynnä erilaisia asioita ja loman loputtua tuntui, ettei lomallaolisi ollutkaan. Olin kesäloman alusta kipeänä pari viikkoa, kun kroppa reagoi stressiin. Sitten teimme lomamatkan, joka oli kaikessa ihanuudessaan aivoja kuitenkin rasittava ja olin taas kaksi viikkoa sairaana. Sitten lähdimme taas reissuun ja pian loma olikin jo ohi. Olen kuitenkin iloinen, että pystyn ja jaksan matkustella taas, sillä se oli ennen sairastumista iso osa minua työn ja lasten ohella.  Keäsäloman aikana kävin kuvauttamassa polveni ja sain siitä kovan tuomion ja seuraavaksi onkin edessä polven tekonivelleikkaus. En olisi vielä tässä iässä halunnut siihen joutua mutta ja

Kesälomalla

  Olen nyt ollut virallisella kesälomalla nelisen viikkoa. Tämä loma on tuntunut ansaitulta. Viime vuoden ponnistelut työelämässä näkyvät nyt voimakkaana väsymyksenä. Olen ylpeä, että jaksoin koko työvuoden vaikkakin osa-aikaisena. Halu kokoaikatyöhön on valtava. En olisi aikaisemmin ajatellut haluavani tehdä  täysipäiväisesti töitä vaan  ihannetilanne on aina ollut nelipäiväinen viikko. Nyt kun se pakonsanelemana on mahdollinen niin huomaan, ettei se taloudellisesti ole kovin helppoa. Päinvastoin stressi taloudellisesta pärjäämisestä on valtava. Olenkin sanonut työnantajalleni, että haluaisin kokeilla 100 % työaikaa ja viisas pomoni halusi, että voimavarani kartoitetaan, etten haukkaa liian suurta palaa ja pala loppuun. Nyt siis olen päässyt työkykyarviointiin, joka sisältää sosiaalityöntekijän kartoituksen, neuropsykologiset testit ja lääkärin arvion terveydestäni. Aluksi koin tämän epäluottamuksena siitä, etten itse osaa arvioida terveyttäni mutta viikkojen kuluessa olen kääntynyt a

Ajatuksia kesää kohti mentäessä...

 Minun on pitkään pitänyt kirjoittaa ajatuksiani ulos, jotta myöhemmin voin ymmärtää kokemaani paremmin. Nyt vihdoin otin siihen ajan,pienen hetken itselleni. Kirjoittamiseen sysäsi tällä kertaa pienen tytön kysymys:" Miksi sun toinen silmä on paljon enemmän kiinni ja punainen koko ajan?" Kysymys oli pysäyttävä. Olen itse huomannut, että halvauksen aiheuttama Hornerin oireyhtymä on jäänyt kasvoihini jättäen oikean silmä roikkumaan ja ajoittain väsymyksen tullessa myös suupieleni roikkumaan. Viime aikoina silmä on ollut jatkuvasti myös tulehtunut ja turvonnut. Aina aikuisilta asiasta kysyessäni saan vastaukseksi, ettei kasvojeni erilaisuutta huomaa. Mutta lapset, jotka aidosti meitä tarkkailevat, uskaltavat totuuden sanoa. Se ei satuta minua, päinvastoin, koen, että en ole asiaa kuvitellut vaan se on totta. Tämä sairaus on näkyvä vaikkakin hienovaraisesti. En juurikaan onnu mutta rappusissa minun pitää pitää kiinni aina kaiteesta. Toisinaan kompastun jalkoihini ja muistini kuo

Alkuvuoden kipuilua ja tulevaisuuden toiveita ja kiitollisuutta

  Uusi vuosi ei tuonut suurta wau- elämystä arkeen mutta laittoi sen sijaan miettimään taasen sitä, mitä elämältäni haluan ja miten arjen haasteet voisin selvittää ja miten toisia ihmisiä saa kohdella.On ollut välillä jopa musertavaa havaita, että monet asiat ovat yhtä epävarmoja kuin aiemminkin eikä sitä turvallisuuden tunnetta, jossa elämä ja rakkaus kantaa, ole tullut vieläkään. Uusi työ on ollut ihanaa vaihtelua arkeen. On tehnyt hyvää saada haastaa itseään ja kokea onnistumisia työssään. Tässä minä olen hyvä- tämän minä osaan- on tullut monta kertaa ajatuksiin lasten kanssa toimiessani. Ison haasteen on sen sijaan tuonut uuden palkkaorganisaation ( josta onkin kirjoiteltu mediassa paljon) uhriksi joutuminen ja palkkaa en ole saanut koko alkuvuonna. Lisäksi palkka-asioissa on sotkettu kaikki mahdolliset seikat, joten joskus tuleva palkkani on varmasti pielessä sekin. Jo yksin rahatta jääminen ja yhden aikuisen ja lasten arjen pyörittäminen on itsessään varsin haastavaa, joten jokai

Uusi vuosi vanhat haasteet

 Joululoma tuntui etukäteen loistavalta tilaisuudelta kerätä voimia uuteen vuoteen.Kaikki ei aina mene kuin toivoisi ja loman loppuaika on vienyt enemmän voimia kuin antanut. Kaikesta kuitenkin noustaan ja arki palaa väistämättä tähänkin taloon. Ikävät uutiset kuormittavat ja vaikuttavat väistämättä myös omaan arkeen suurempina hermosäryn määrinä.Edelleen jaksan ihmetellä tätä ihmisen kokonaisvaltaisuutta ja kaiken vaikutusta kaikkeen. Resilienssi on myös valtava,kun puhutaan ihmiskehon kyvystä sietää ja kestää kuormitusta. Uusi vuosi tuo itselleni paluun vanhaan työhöni.Tiedän,että muutos vie aikansa mutta uskon,että työ antaa enemmän kuin ottaa.Vuoden alussa sain myös ensimmäisen pysyvän osatyökyvyttömyyseläkkeeni,joka mahdollistaa osa-aikatyön itselleni. Vielä en itseäni halua määrittää eläkeläiseksi mutta kyllä se turvaa kummasti tähän arkeen tuo. Sain myös tiedon,että pääsen vihdoin TMS-hoitoon. Toivon tämän auttavan hermosärkyihini silmän ja kasvojen alueella.Jatkuvat kolmoisherm