Ei mene työkyvyttömyyseläkkeen haku ja kuntoutuminen niin kuin Strömsössä aikanaan
Kulunut syksy jo pelkästään sairastumisen vuoksi on tuonut eteen isoja muutoksia ja haasteita. Silloin sitä toivoisi, että voisi keskittyä kuntouttamaan itseään. Tämä ei tietenkään minun tapauksessani ole mennyt näin, enkä siitä edes uskaltanut haaveillakaan. Siinä mielessä lottovoittoni ei ollut päävoitto, sillä en saanut pahinta mahdollista jysäystä mutta kyllä tämä 6 oikein rivikin on tuonut ison määrän haasteita arjen toimiin. Ja haasteissa on kyllä pääpotin saanut. Alkuvaikeuksien eli kävelemään oppimisen, nielemisen haasteiden ja toimintakyvyn muutosten kehittymisen jälkeen on neuropsykologiset haasteet ja tuntopuutokset olleet isona osana arkeani. Mutta kuten neuropsyjologi totesi testien jälkeen minulle, suoriuduin todella hienosti kaikesta eikä kuntoutukselle siinä suhteessa ole tarvetta. Niinpä niin. Onhan se ihan normaalia unohtaa miten hissi toimii, laittaa levy päälle kahdeksi tunniksi, unohtaa missä kohtaa raitiovaunussa kuuluu jäädä pois ja olla tunnistamatta omaa asui