Lukuvuosi lopuillaan...kesäloma häämöttää

 Onneksi tämäkin lukuvuosi lähenee koulumaailmassa loppua ja sitä myötä sisäilmahaasteet toivottavasti. Nyt kun aivoinfarktin liitännäisoireet ovat lievittyneet ja elämä on tuntunut jollain tasolla normaalilta, on sisäilma-altistumiseni nostanut päätään. Olen koko kevään ollut epämääräisessä kuumeessa,tulehdustiloissa ja ääni käheänä. Sain lähetteen erikoislääkärille, joka tähysti kurkkuni ja totesi toisen äänihuuleni olevan halvaantunut. Tämä on varmasti tapahtunut samalla muun infarktin kanssa mutta kenellekään ei ole tullut mieleen tsekata asiaa vaikka alusta alkaen minulla on ollut haasteita nielemisen kanssa, osin puhumisen ja vielä äänen käheyden kanssa. Hengittäminen rasituksessa on ollut myös vaikeampaa. Nämä kaikki oireet selittyvät äänihuulen halvauksella. Lääkäri oli ihmeissään, miten olen, tämänkin, oppinut kompensoimaan ja puhumaan selvästi ja käyttämään ääntäni töissä päivittäin. Nyt sisäilman altistamana, äänihuulet, molemmat ovat alkaneet oireilla. Se, mitä asialle voi tehdä, ratkeaa foniatrin luona, jolle sain lähtetteen. Se taitaakin olla ainoa paikka, missä en ole vielä ollutkaan. 

Olen siis koko kevään ollut sairaana, mikä on syönyt voimia ja laskenut mielialaa. Hermosäryt ovat tästä syystä myös vahvistuneet jälleen ja Kipupolin ihana lääkärini laittoi minut uudelleen magneettistimulaatiojonoon, sillä viime kerralla vaste oli erityisen hyvä. Sainkin ilokseni jo varsin nopeasti uudet ajat ja pääsen aloittamaan hoidot jo toukokuun lopulla. Jospa kesällä elämä taas voittaisi ja saisin ihan oikeasti levätä ja voida paremmin. 

Kevät on ollut muutoinkin haastava, sillä olin taas lapseeni liittyvissä asioissa oikeudessa. Nyt jo viiden kerta neljän vuoden sisään. Toivottavasti valtimot kestävät tämänkin paineen eivätkä repeä uudelleen stressin vuoksi kuten viime kerralla. Tulos oli kuitenkin lapsen edun mukainen ja olen siitä kiitollinen korkeammalle taholle ja tietysti asianajajalleni. Näistä puolustautumisista johtuen olen kuitenkin menettänyt runsaasti rahaa ja osatyökykyisenä olen aika kovilla siltäkin osin. Onnekseni sain viran uudesta työpaikasta ja alan tehdä täysipäiväisesti töitä ensi syksynä ja toivon, että jaksan. Toivon myös, että sisäilmahaasteet olisivat taaksejäänyttä elämää. Muutoksia on muutoinkin ollut, sillä keskimmäiseni muutti omaan asuntoon ja nyt kotona on enää hännänhuippu kanssani, Lapset kasvavat vauhtia ja olen siitä iloinen. Jospa joskus saisin miettiä itseäni etusijalla ja olla murehtimatta. Todennäköisesti vastaus on ei mutta saahan siitäkin haaveilla. 

Haaveilu on aivan ihana keino vapautua stressistä. Haaveissa kaikki asiat ovat hienosti ja murheet ovat jossain muualla. Kivut ovat poissa ja ahdistus tulevasta silmänkantamattomissa. Tiedän, että se ei ole realistista mutta helpottaa vaikeimpina hetkinä. 

Asiat ovat kuitenkin nyt jo hyvin. Sairastumisesta on jo 3v 8 kk ja yleinen toimintakyky on siedettävä. Kehitystä ei enää juurikaan tapahdu mutta osaan jo varautua asioihin ja ottaa rauhallisemmin. Tiedän, mitkä lisäävät haasteita ja mitä lievittävät kipuja. Olen kiitollinen siitä, että olen elossa ja siitä, että ympärilläni on rakastavia ihmisiä ja kiinteä tukiverkko, johon tukeutua. Olen onnekas. 

Tänään on ensimmäinen ihana keväinen päivä vähään aikaaan ja aion nauttia siitä, kunhan vain ensin pääsen ulos sisäilman kourista. Muistakaa elämä kantaa ja läheiset auttavat. Uskaltakaa puhua ja pyytää apua. Toiset eivät osaa aina tarjota apuaan mutta useimmat auttavat sitä pyydettäessä. Itsellenikin se on vaikeaa mutta joskus tarpeellista, jotta selviän elämän myrskyistä ja tuulista.

Ihanaa kevättä kaikille!