Kesälomalla

 Olen nyt ollut virallisella kesälomalla nelisen viikkoa. Tämä loma on tuntunut ansaitulta. Viime vuoden ponnistelut työelämässä näkyvät nyt voimakkaana väsymyksenä. Olen ylpeä, että jaksoin koko työvuoden vaikkakin osa-aikaisena. Halu kokoaikatyöhön on valtava. En olisi aikaisemmin ajatellut haluavani tehdä  täysipäiväisesti töitä vaan  ihannetilanne on aina ollut nelipäiväinen viikko. Nyt kun se pakonsanelemana on mahdollinen niin huomaan, ettei se taloudellisesti ole kovin helppoa. Päinvastoin stressi taloudellisesta pärjäämisestä on valtava. Olenkin sanonut työnantajalleni, että haluaisin kokeilla 100 % työaikaa ja viisas pomoni halusi, että voimavarani kartoitetaan, etten haukkaa liian suurta palaa ja pala loppuun. Nyt siis olen päässyt työkykyarviointiin, joka sisältää sosiaalityöntekijän kartoituksen, neuropsykologiset testit ja lääkärin arvion terveydestäni. Aluksi koin tämän epäluottamuksena siitä, etten itse osaa arvioida terveyttäni mutta viikkojen kuluessa olen kääntynyt aivan toiselle kannalle. On todella hyvä, että ulkopuolinen taho kartoittaa kokonaisvaltaisesti jaksamistani ja fyysistä työkykyäni. Kun loma alkoi huomasin jaksamiseni olleen äärirajoilla. En enää itsekään tiedä, mikä olisi paras vaihtoehto mutta onneksi minun ei tarvitse sitä päättää.

Nyt kun loma alkoi, olin ensimmäiset viikot kuumeessa. Tässä osasyynä oli varmasti liian kova kuormitus, joka näkyi sairastumisena. Tämän jälkeen lähdimme lomamatkalle, joka sekin oli omalla tavallaan kuormittavaa muutosten ja huonojen yöunien takia mutta lomaa silti. Oli ihana päästä pois arjen ikävistä asioista ja unohtaa normaali elämä hetkeksi. Pitkästä aikaa luin kirjaa ja nautin olostani. Paluu kotiin oli kuitenkin mukava ja seuraavan viikon nukuin todella paljon. Nyt neljän viikon jälkeen olen edelleen väsynyt ja en jaksa tehdä mitään ihmeellistä. Onneksi ei tarvitsekaan, kun on loma.

Pitkästä aikaa elämässämme on tapahtunut myös iloisia asioita. Vanhimman lapseni tulevat opiskeluasiat ovat edenneet mukavasti ja hänellä on tulevassa uudessa maassaan jo asunto valmiina ja opintotukiasiatkin omien haasteidensa jälkeen ovat mallillaan. Keskimmäinen pääsi haluamaansa urheilulukioon vaikka sekään ei ollut missään nimessä itsestäänselvää. Hänellä on ollut rankka kevät henkilökohtaisessa elämässään ja olen niin kiitollinen tästä opiskelupaikasta. Kuopus selvitti oman luokka-asteensa lukivaikeudesta huolimatta hienosti läpi ja on pitkästä aikaa saanut kasvaa ilman muualta tulevaa uhkaa ja pelkoa. Voi kunpa elämä olisi aina näin ihanaa, perusarkea ja ilon pisaroita.

Yritän nähdä asioita taas vähän valoisammin mutta tämä sairaus kyllä pudottaa minut viikottain takaisin maanpinnalle ettei elämä tuntuisi liian hyvältä. Onneksi olen saanut kipupoliklinikalta maailman ihanimman lääkärin, joka on ottanut jokaisen haasteeni tosissaan. RTMS- kipuhoidolla on ollut varsin hyvä vaste mutta jännittää, kun se elokuun lopussa loppuu, että palaako hermosärky samanlaisena takaisin. Mieliala-asiatkin ko lääkäri vei eteenpäin ja omaa kokonaislääkekomboani tarkasteltiin ja pistettiin uuteen kuosiin, jonka toivon pitkällä tähtäimellä auttavan. Ainakin aamuväsymys on helpottunut hieman. Olen päässyt keskustelemaan elämän kuormitustekijöistäni ja saanut apua masennukseeni ja ahdistukseen. Elämä ei koskaan palaa samaksi ja minun pitää tottua tähän uuteen elämään näkövaikeuksineen, tasapainohaasteineen ja kipuineen. Elokuussa tulee kolme vuotta sairastumisesta ja aika on mennyt kyllä todella nopeasti. Edelleen toivon, että sitä päivää ei olisi tapahtunut. Toivon, että olisin sama jaksava ja iloinen entinen minäni. Toivon, että silmäni toimisi ja huonovointisuus ei olisi aina läsnä. Tietysti olen kiitollinen, että en menehtynyt mutta miksi minä? Sitä meistä monet varmasti pohtivat, miksi minä? 

Tämän sairauden rinnalla minulla on ollut polveni kanssa haasteita. Sitä on leikattu yli kymmenen kertaa urheiluvammojen yms vuoksi ja nyt hermosärkyjen helpotuttua, huomasin polveni särkevän jatkuvasti. Pääsin siitä magneettikuvaukseen ja tuomio oli hurja. Koko polvi on kolmannen asteen kulumassa ja kaikki nivelpinnat hajalla. Etumainen ristiside puuttuu kokonaan ja kierukat ovat rikki. Luupiikkejä siellä täällä. Seuraavana edessä onkin tekonivelen laitto. Onneksi julkisella puolella jonot ovat niin pitkät, ettei sitä tarvitse miettiä vielä hetkeen. Kaikenlaista tässä elämässä tulee eteen mutta ne on vain otettava vastaan ja puskettava läpi.

Nyt yritän kerätä voimia tulevaan syksyyn ja töihin. Se, miten paljon saan tehdä töitä ja jatkanko osa-aikaisella eläkkeellä, joka minulle on myönnetty, on nyt pohdinnan alla. Mitä mieltä olette, kummalle kannalle kääntyisitte itse? Työ on aina ollut minulle tärkeä voimavara mutta se ei saisi syödä liikaa jaksamisesta. Taloudellisesti kokoaikatyö on kuitenkin osa-aikatyö/ osa-aikaista työkyvyttömyyseläkettä parempi niin sitä tässä pohdin. Toki ainahan voi palata osa-aikaiseen jos voimavarat eivät riitä.

Näihin pohdintoihin lopetan tällä kertaa ja jään odottamaan luvattuja sateita ja ukkosia mutta sitä ennen kiiruhdan vielä pienelle kävelylle, kun siihen on mahdollisuus.

Ihanaa kesää kaikille!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pimeä syystalvi

Ajatuksia kesää kohti mentäessä...