8 viikkoa takana uutta elämää
Omassa elämässäni kello ja aika ovat menettäneet lähes merkityksensä. Ainoastaan klo 9 ja 21 lääkeajat on muistettava tai oikeastaan niistä muistutetaan, jotta muistaisin. Muuten päivät vain menevät peräkanaa eikä aamulla tai illalla ole minulle juuri eroa. Kaikki vain soljuu eteenpäin. Ääripäät ovat hioutuneet pois ja tunteet ovat sulassa sovussa sisimmässäni. Vanhaa minua on jäljellä palanen. Kaikki muu sisälläni on jotain vierasta ja uutta. Vartaloni ei tunnu omaltani vaikka ulkoapäin katsottaessa se näyttää minulta. Tunnen olevani tarpeeton mutta silti tärkeä. Viimeisten viikkojen aikana olen haalinut sisälleni lempeyttä ja voimaa. Rauhallisuus on ottanut minut syliinsä. Tuli ja salamat ja jatkuva myrsky ovat kadonneet kauas ulottumattomiin. Tavoitteet kulkevat ajatuksissa tiiviisti mukana mutta vielä ei ole aikaa niiden asettelulle. On vain tämä hetki, muusta ei jaksa vielä unelmoida eikä tulevaa halua vielä pelätä. Odotan enkä etsi ratkaisua. Se tulee luokseni, kun sen aika ...