Lottovoittona aivoinfarkti- kun elämä pysähtyy ja alkaa uudelleen

 Pohdiskelua tulevasta. Korvaamatonta vertaistukea. Tukahdutettuja tunteita. Kipua.Vihaa. Ja 800m kävelyä ilman tukea. " I do things at pain levels others wouldn't even consider moving at because if I don't, I won't have a life. This doesn't mean I'm having a " good day ". It only means that I was able to be stronger than the pain for part of the day. "

 En voi uskoa, että esikoiseni täyttää viimein 18- vuotta. Hänen juhlapäivästään tuli hieman erilainen kuin piti, sairastumiseni takia. Halusin kuitenkin yllättää hänet jotenkin ja jo sairaalassa ollessani aloin suunnitella hänen parhaan ystävänsä kanssa pientä yllätystä. Minut yllätettiin aikanaan keskellä yötä kolisevien kattiloiden, kakun ja lahjojen kera. Saman halusin tyttärelleni. Kun kello löi kaksitoista. Tulivat ystävänsä meille ja yllättivät tyttöni. Se riemu ja aito yllättyneisyys sai hymyn huulilleni. Avasimme kuohuviinin ja söimme kakkua ja annoimme lahjat. Varhaisaikuiset jatkoivat meillä iltaansa hersyvän naurun ja puheensorinan kuuluessa, kun menin itse nukkumaan. Olen äärettömän väsynyt.

 Ensimmäinen kerta ulkona uuden elämäni alun jälkeen. Voittajafiilis. Kävelin poikani kanssa salaa ulkona ilman rollaattoria. Äitini lähti kauppareissulle ja salaa suunnittelimme karkaamista ulos. Minä 43- vuotias kolmen lapsen äiti :) . Otimme varalta pyörätuolin mukaan ja kävelin ensin sen tukemana. Pikkuhiljaa irroitin otteeni ja kävelin. Se vapauden tunne ja adrenaliinipiikki, minkä sain, oli mieletön. Palkitsin itseni jäätelöllä. Nautimme jäätelöt auringonpaisteessa shortsit ja t- paidat päällämme, elokuun lopussa. Ilma oli mieletön, yhtä mieletön kuin olokin.  Kävelyn jälkeen menin nukkumaan ja palautumaan. Miesystäväni oli ostanut minulle lahjaksi Polarin kellon, josta näen treenin, sykkeeni ja kaiken mahdollisen. Se on ollut minulle iso apu kaikessa tekemisessäni sairastumiseni jälkeen. Sykkeet nousevat helposti korkealle ja palautuminen vie aikaa. Askeleita ja niiden määrää on helppo seurata, samoin kuin omiin päivätavoitteisiin pääsyä. Aivan huippulahja tällaiselle suorittaja

  Kaikilla on kiire. Kiire töihin tai kouluun. Elämä jatkaa kulkuaan. Minulla ei ole kiire, ei mihinkään. Nautin siitä, että nukuin pari tuntia putkeen eikä yöllä särkenyt kuin käsi.  Toivon, että tänään jaksaisin tehdä tyttöni 18- vuotiskortin valmiiksi ilman suurta väsymystä ja päänsärkyä. Samalla saisin sopivaa hienomotorista harjoittelua ja toiminnanohjausta. Tavoiteenani on harjoitella myös kävelyä rauhallisesti astuen. Yritän oppia tästä pysähdyksestäni ja sietää sitä, sekä ajatella positiivisesti asioista ympärilläni. Tärkeintä elämässä on kuitenkin terveys ja läheiset. Kun se toinen katoaa niin toisen merkitys korostuu. Itse olen saanut huomata miten voimaannuttavaa on puhua asioista läheisimpien kanssa ja saada nauraa hetkittäin huonolle tuurille elämässä. Olen saanut aivan upeaa vertaistukea ja uskoa kuntoutumiseeni vanhalta ystävältäni, joka on kokenut saman kuin minä. Vertaistuki samojen asioiden kanssa painivien kanssa on korvaamatonta. Tämä sairaus on sellainen, ettei sit

  Pääsen omaan huoneeseen ja oloni alkaa pikku hiljaa tuntua paremmalta. Samalla alan ymmärtää tapahtunutta ja sen merkitystä jatkoelämälleni. En voi käsittää ja ymmärtää, miksi tämä tapahtuu minulle. Mitään muita riskitekijöitä kyseiseen sairauteen minulla ei ole, kuin pitkittynyt stressi, jota on jatkunut jo vuosia. Eroni on ollut haastava. Olen huolesta suunniltani. Oma sairastumiseni ei tunnu miltään, kun kehoni adrenaliinit keskittyvät lapsieni hyvinvointiin. Ajatukset ja huoli valtaavat minut totaalisesti. Sairaalan henkilökunta huomaa tämän ja tarttuvat toimeen. He pyrkivät kaikin tavoin auttamaan minua tilanteessani. Mietin, miten Jumala voi kaiken kokemani jälkeen vielä laittaa minut tällaiseen tilanteeseen. En ymmärrä. Hylkään uskoni, joka on vuosien varrella karissut. Pahuutta on niin paljon, etten voi käsittää sitä. Lapsieni tulevaisuuden takia minun on toivuttava mahdollisimman nopeasti. Huudan ja itken ja kasaan itseni. Näen edelleen kaksoiskuvia toisella silmälläni mutta

 Elokuun alku 2020  Ihana viimeinen lomaviikko takana. Vielä muutama päivä viikonloppuun romanttisissa merkeissä. Haluan  tuntea itseni kauniiksi ja iloiseksi. Elämän vastoinkäymiset ovat hetkellisesti takana. Ehkä viimein saan alkaa elää omaa elämääni, omilla ehdoillani, itseäni ajatellen. Menen uuteen kosmetologipaikkaan, jota on suositellut minulle oman ripsiteknikkoni. Pari tuntia torkkumista ja sitten valmistelemaan tulevaa. Töissä luokka alkaa näyttää jo paremmalta ja olen saanut sisustettua tilaa jo varsin mukavasti. Koulu on uusi ja kaunis. Työkaverit tuntuvat avoimilta ja mukavilta. Lapsiinkin olen tutustunut jo keväällä. Nyt ripsien laitossa mietin, kuinka hyvin asiani ovat ja kuinka onnellinen minusta vielä joskus voi tulla. Vaivun haaveisiini muutamaksi tunniksi.  Niskaa särkee mutta en anna sen vaikuttaa rentoutumiseeni. Särky pahenee mutta olen kuitenkin saanut niskaani OMT- terpeutin manipulaatiota, joka on auttanut aina muutaman päivän. Ehkä olen tehnyt liikaa salitreen

  Elämä on ollut hurja sarja onnistumisia ja pettymyksiä. Yhteiskunnan epäkohdat ovat olleet läsnä 44-vuotiaan elämäni varrella samoin kuin kiitollisuus Suomen hyvästä terveydenhuollosta ja koulujärjestelmästä. Haluni kirjoittaa on vahvistunut vuosi vuodelta ja nyt viimein on aikaa tuoda esille yhden keski- ikäisen kolmen lapsen äidin elämää ajatuksineen. Tarina saattaa olla fiktiivinen tai sitten ei. Keskiössä on helsinkiläistynyt äiti, jolle tärkeintä on lapset, onnellisuus, terveys, liikunta sekä ystävät ja työ. Kaiken tämän saavuttaminen on osoittautunut lähes mahdottomaksi tehtäväksi. Miten lapsena annettiin kuva, kuinka täydellistä elämä vanhempana on, kunhan vain jaksaa käydä koulut ja harrastaa, olla ystävällinen ja kiltti.  Niin, aina se ei mene niin, kun on haaveillut ja joskus se menee paremmin kuin olisi osannut kuvitellakaan. Lapset ovat matkassa kulkeneet vaikeuksien läpi selviytyen yhteiskuntakelpoisiksi kansalaisiksi. Onnellisuuden pilkahduksia on välillä näkyvissä mutt