Uuden elämän 16.päivä

 Kaikilla on kiire. Kiire töihin tai kouluun. Elämä jatkaa kulkuaan.

Minulla ei ole kiire, ei mihinkään. Nautin siitä, että nukuin pari tuntia putkeen eikä yöllä särkenyt kuin käsi. 

Toivon, että tänään jaksaisin tehdä tyttöni 18- vuotiskortin valmiiksi ilman suurta väsymystä ja päänsärkyä. Samalla saisin sopivaa hienomotorista harjoittelua ja toiminnanohjausta. Tavoiteenani on harjoitella myös kävelyä rauhallisesti astuen. Yritän oppia tästä pysähdyksestäni ja sietää sitä, sekä ajatella positiivisesti asioista ympärilläni.

Tärkeintä elämässä on kuitenkin terveys ja läheiset. Kun se toinen katoaa niin toisen merkitys korostuu. Itse olen saanut huomata miten voimaannuttavaa on puhua asioista läheisimpien kanssa ja saada nauraa hetkittäin huonolle tuurille elämässä. Olen saanut aivan upeaa vertaistukea ja uskoa kuntoutumiseeni vanhalta ystävältäni, joka on kokenut saman kuin minä. Vertaistuki samojen asioiden kanssa painivien kanssa on korvaamatonta. Tämä sairaus on sellainen, ettei sitä voi ymmärtää ilman omaa henkilökohtaista kokemusta. Jatkuvasti uusia oireita ja muutoksia. Ennakoimattomia tuntemuksia. Epämääräisyyden sietämistä. Yksinäisyyttä. Epätoivoa. Yksi askel eteen ja kaksi taakse. Näillä mennään.

Vesalan biisi:Uusia unelmia 


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikonloppu ja iloinen nainen

 Odotin viikonloppua koko viikon. Pitkästä aikaa saisin viettää ´aikuisten vuorokauden´. Se on ollut minulle harvinaista herkkua viimeisten 15 vuoden aikana, kun olen ollut pääosin yksin lasteni kanssa. Alkuvuosina en osannut nauttia näistä hiljaisista vuorokausista, jolloin kukaan ei kysele perääni tai laita aikatauluja kalenteriini. Nyt neljäkymppisenä olen oppinut arvostamaan sitä, että isoimmat lapset pärjäävät ilman äitiä ja nuorin selviää kohtalaisesti ikävästään muualla ollessaan. Olen yrittänyt ajatella itseäni ja sitä mitä itse tarvitsen voidakseni hyvin tai paremmin. Olen kuitenkin edelleen upea nainen vaikka elämä onkin heittänyt päälleni jos jonkinmoista lokaa, joista viimeisenä tämä aivoinfarkti. Olen oppinut käsittelemään, kantapään kautta, näitä elämän alamäkiä yhä paremmin ja etsimään niistä positiivisia asioita. Nytkin nautin siitä, että voin kuunnella omaa musiikkiani eikä kukaan vaadi minulta mitään juuri nyt. Olen myös löytänyt viimeisten vuosien aikana naiseute...
Lue lisää

Tammikuun pakkaset ja työn ilot sekä elämän purjeet

  Tässä työssäni joulukuu hujahti nopeasti ohi. Nautin joulukuusta senkin takia, että monen viikon flunssan ja korona-sairastelun jälkeen, pääsin palaamaan töihin ja näkemään oppilaitani. Kotona ollessani tuntui,että seinät meinasivat kaatua päälle ja kaikki muutkin asiat tuntuivat raskaammalta, kun en päässyt juurikaan ulos talosta sairasteluni vuoksi. Flunssa ja korona aiheuttivat myös sen, että hermosärkyily paheni ja kipu tuntui kasvoissa voimakkaina kolmoishermot iskuina ja silmän poltteena. Väsymys oli valtavaa ja haju-ja makuaisti hävisivät jälleen.  Päästyäni takaisin töihin, haalin valtavasti tehtävää ja tapasin ystäviäni ennen joulua. Joululoman alkaessa olinkin ihan poikki, kun taaskaan en muistanut kuormittumisen vaikutuksia tähän infarktin jälkitilaan. Joululoma oli kuitenkin sopivan rauhallinen ja henkisesti rentouttava, joten sain palauduttua melko hyvin loman aikana. Tammikuussa jatkuivat työt ja kiire. Olen ihminen, joka tarvitsen toimintaa ja tunnetta, että o...
Lue lisää

Pimeä syystalvi

 Syksy on ollut raskas, enkä ole jaksanut kirjoittaa ajatuksiani ylös. rTmS- hoito tuntui auttavan hermosärkyihin mutta sitä iloa kesti lopetuksen jälkeen vain muutaman kuukauden ja säryt palasivat takaisin. Onneksi ei tosi yhtä tiiviisti kuin ennen hoitoja.  Töissä kiire on syönyt minulta voimavaroja ja 60% työaika on tuntunut äärimmäisen raskaalta. On ristiriitaisia ajatuksia siitä, mikä on hyvä määrä ja mikä ei. Jaksamista on vaikeuttanut sairasteluni pitkin syksyä. Sisäilmaongelmat ovat taas iskeneet minuun kiinni ja kärsin kroonisesta silmätulehduksesta, lämpöilystä, kurkkukivusta ja väsymyksestä. Olen ollut jaksamisen kanssa äärirajoilla viimeiset kuukaudet. Haluan tehdä töitä mutta en tietenkään terveyteni uhalla. Terveys on kuitenkin niin tärkeä osa elämää ja hyvää oloa.  Lisähaasteita on tuonut jälleen alkanut oikeudenkäynti ja lasteni tilanne. Jokin tässä hyvinvointiyhteiskunnassa on pielessä, kun toinen saa haastaa oikeuteen jatkuvasti samasta asiasta. Lapsen o...
Lue lisää