Onnenpisaroita ja enkelten tähtipölyä

 Huomenna tulee kuluneeksi 1 vuosi ja 4 kuukautta uuden elämäni alusta. Lottovoittona infarkti on aikamoinen kokemus tällä elämän polulla ja kun sen saa melko nuorena( tai eihän nelikymppinen enää nuori ole) niin se tuntuu epätoivotulta lottovoitolta. Olen kuitenkin selvinnyt. Se on vaatinut valtavan määrän tahtoa ja uskoa siihen, että selviän tulevasta. Tällä hetkellä, tänä päivänä tuntuu siltä, että kaikki järjestyy.

    Olen viimein saanut aloitettua kuntoilun ihan oikealla kuntosalilla, ihan oikeiden ihmisten parissa. Tuntuu uskomattomalta, että minä olen päässyt ihmisten ilmoille ja vielä lempipuuhani pariin. Olen saanut huomata, että minulla on vielä joitain lihaksia jäljellä, sillä treenin jälkeinen kipu on tuntunut juuri niissä oletetuissa lihaksissa. Jännänä puolena treenamisessa on se, etten edelleenkään tunne vasemman puolen raajojani kunnolla ja niiden hahmottaminen on haastavaa. Myöskään kipua vasemmalla puolella ei tunnu treenissä, joten pitää olla äärimmäisen tarkkana siitä ,kuinka paljon tekee. Viimeiset päivät olen huomannut, että vasen yläraajani on ollut jotenkin väsynyt. Tavaroita on pudonnut kädestä useamman kerran ja kontrolli kädessä on ollut haastavaa. Nytkin kirjoittaminen ei ole kovin sujuvaa juuri tuon motorisen vaikeuden vuoksi. 

    Jännä fiilis on ollut myös pakkasten tultua. Vasen puoleni kehosta ei tunne edelleenkään kylmää eikä kuumaa. Voisin olla pakkasessa pitkään, tuntematta minkäänlaista palelemista. Onneksi oikea puoleni ystävällisesti ilmoittaa aina, milloin kroppa alkaa palella ja on aika mennä sisälle. Nämä ovat asioita, joita ulkopuolisten on varmasti vaikea ymmärtää mutta me sairastuneet pystymme asettumaan toistemme asemaan varsin hyvin. Toinen jännä juttu on kiputuntemus yleensä. Tunnen hermosärkyä kasvoissani 24/7 ja se on todella häiritsevää ja tuskallista kipua. Toisinaan kipu iskee valtavana viiltona silmä- ja poskiluun alueelle tuoden vedet silmiin.Myös vasemmassa alaraajassani kipu tulee ajoittain iskuina, joka meinaa viedä jalan alta. Nämä kiput ovat varsin erilaisia kipuja kuin esimerkiksi treenamisesta aiheutunut lihaskipu. 

    Olen silti tällä hetkellä varsin onnellisessa asemassa sillä pärjään hyvin. Olen saanut opintoja tehtyä aikataulussa ja yritän  nähdä onnenpisaroita edessäni ja yritän nauttia tästä tuloksesta.  Olen viime aikoina ollut enkelien kanssa paljon tekemisissä. On ihanaa uskoa johonkin ja luottaa, että on korkeampi voima, joka meitä täällä maailmassa auttaa. Ei tarvitse kamppailla ihan yksin. Olen huomannut, että vaikeina hetkinä asioita on paljon helpompi käsitellä, kun ne voi tavallaan antaa toisten käsiin. Se on lohdullista. Itse haluan uskoa hyvyyteen ja ystävällisyyteen. Se kantaa pitkälle.

    Onnenpisaroita teille kaikille ja ihanaa joulun odotusta. Itse vietän joulun yksin mutta en ole lainkaan surullinen siitä. Toki haluaisin olla lasteni kanssa kaikki joulut mutta aina se ei ole mahdollista ja se vain on kestettävä. Muistakaa ihmiset, että elämä on lahja. Se voidaan viedä teiltä koska vaan pois. Materia ja kaikki epäolennaiset asiat menettävät merkityksensä, kun ihminen joutuu kohtaamaan kuoleman tai menettämään terveytensä. Tärkeintä on läheiset, auttavat kädet ja yhdessäolo. Joulun sanoma olisi hyvä palauttaa kaikille mieliin sen valtavan materian ja touhotuksen tieltä. Muistakaa yksinäisiä tuttavia ja auttakaa vähävaraisia. Meistä monella toimeentulo on viety ja moni meistä elää köyhyysrajalla siitä kertomatta toisille.

 Onnenpisaroita ja enkelien tähtipölyä teille kaikille!