7kk lottovoitosta ja 2päivää 6+1 tuloksesta

 En ole pystynyt kirjoittamaan pitkään aikaan. Elämä on heittänyt minua mädillä omenoilla taas olan takaa.Olen yrittänyt väistellä mutta onnistumatta.Elämä tuntuu epäreilulta.

Tänään tuli 7kk lottovoitosta.Voin hyvin.Omassa mittakaavassani. Vasen puoleni on edelleen tunnoton mutta minä hallitsen sitä eikä se minua. Väsymys on ollut vähäisempää. Taisteluhenkeni vääryyttä vastaan on  nousussa. Olen uhmannut kaikkia todennäköisyyksiä ja laskin laskettelurinnettä,hiihdin ja luistelin. Kaikella oli toki seurauksensa ja hermosäryt ottivat valtaa kropasta.Se ei kuitenkaan haitannut.Olin saavuttanut sen mistä haaveilin vielä pari kuukautta sitten.

Ja sitten puolivuotistarkastuksessa...pam. Hyvältä näyttää...mutta.... Hymyssä suin otin kaiken vastaan.Esitin reipasta lääkärille. Olin iloinen ja hymyilevä aina siihen asti kun suljin sairaalan ulko-oven. Silloin kaikki tuska vyöryi ylitseni.Kysymyksien tulva päässäni otti vallan.Pahimpana päässä jyskytti huoli,mitä jos kuolenkin.Mitä jos en näe lapseni kasvavan?Mitä jos en pysty pelastamaan häntä pahalta?

Tyypilliseen tapaani en edes jaksanut alkaa selvittämään todennäköisyyksiä.En prosentteja.Minä vain olin.Tapasin jo aikuisen tyttäreni ja kävimme asioita läpi kauniisti mutta faktoina. Tuli helpottuneempi olo.En kuitenkaan halunnut masentaa häntä enempää,kun kirjoitukset ovat jo ovella ja tuleva oikeudenkäynti mietityttää häntä. Oli kuitenkin puhuttava,jos tässä tapahtuisi jotain ikävää.Tämän jälkeen puhuin lähimpieni kanssa. Menin kotiin ja selitin ylimalkaisesti asian pojalleni.Päätin olla läsnä lasteni elämässä joka ikinen sekunti,en vain minuutteja,vaan koko ajan.

Nyt olen saanut muutaman päivän aikaa miettiä asioita.Liityin kirkkoon takaisin viime yönä,kaiken varalta,jotta läheisteni olisi helpompi hoitaa asioita.Tiedän myös,että äidilleni se on iso asia. Yöllä unessa kaikki lähimmät kuolleet sukulaiseni tulivat luokseni. Vietimme aikaa mökillä ja merellä.Oli rauhallista. 

Nyt nautin,tai yritän nauttia,tästäkin elämästä.Ja haluan uskoa,että vuosia on vielä jäljellä monta. Ja jos sairastua pitää,jos takapakkeja pitää tulla,se kannattaa tapahtua Helsingissä,jossa on paras tämän alan hoito. Olen siis onnekas. Olen myös turhamainen,sillä haluaisin itselleni vielä onnen hetkiä,yllätyksiä ja iloa. Haluan sanoa,että voitin.Voitin taisteluissa. Haluan näyttää,että aina on toivoa vaikka sitä olisi koeteltu koko ikä. Harva kun meistä selviää samoista asioista näinkään hyvin. Kiitos siitä kuuluu vanhemmilleni ja sille turva-satamalle,mikä minulla on lapsesta asti ollut. Kaikki ne lapsuuden leikkaukset,pelot,yksinäiset sairaalayöt alle kouluikäisenä, menetykset ja kauhujen hetket nuorempana ja aikuisena, terveyden menetykset ja lasten kärsimykset,erot ja uhat ja niiden tuomat tuskat. Ilman vanhempiani olisin jo muualla.Onneksi en ole.En vielä.Ja kun sen aika on,niin tiedän,että minua on iso joukko vastassa,odottamassa avosylin minut luokseen.


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikonloppu ja iloinen nainen

 Odotin viikonloppua koko viikon. Pitkästä aikaa saisin viettää ´aikuisten vuorokauden´. Se on ollut minulle harvinaista herkkua viimeisten 15 vuoden aikana, kun olen ollut pääosin yksin lasteni kanssa. Alkuvuosina en osannut nauttia näistä hiljaisista vuorokausista, jolloin kukaan ei kysele perääni tai laita aikatauluja kalenteriini. Nyt neljäkymppisenä olen oppinut arvostamaan sitä, että isoimmat lapset pärjäävät ilman äitiä ja nuorin selviää kohtalaisesti ikävästään muualla ollessaan. Olen yrittänyt ajatella itseäni ja sitä mitä itse tarvitsen voidakseni hyvin tai paremmin. Olen kuitenkin edelleen upea nainen vaikka elämä onkin heittänyt päälleni jos jonkinmoista lokaa, joista viimeisenä tämä aivoinfarkti. Olen oppinut käsittelemään, kantapään kautta, näitä elämän alamäkiä yhä paremmin ja etsimään niistä positiivisia asioita. Nytkin nautin siitä, että voin kuunnella omaa musiikkiani eikä kukaan vaadi minulta mitään juuri nyt. Olen myös löytänyt viimeisten vuosien aikana naiseute...
Lue lisää

Tammikuun pakkaset ja työn ilot sekä elämän purjeet

  Tässä työssäni joulukuu hujahti nopeasti ohi. Nautin joulukuusta senkin takia, että monen viikon flunssan ja korona-sairastelun jälkeen, pääsin palaamaan töihin ja näkemään oppilaitani. Kotona ollessani tuntui,että seinät meinasivat kaatua päälle ja kaikki muutkin asiat tuntuivat raskaammalta, kun en päässyt juurikaan ulos talosta sairasteluni vuoksi. Flunssa ja korona aiheuttivat myös sen, että hermosärkyily paheni ja kipu tuntui kasvoissa voimakkaina kolmoishermot iskuina ja silmän poltteena. Väsymys oli valtavaa ja haju-ja makuaisti hävisivät jälleen.  Päästyäni takaisin töihin, haalin valtavasti tehtävää ja tapasin ystäviäni ennen joulua. Joululoman alkaessa olinkin ihan poikki, kun taaskaan en muistanut kuormittumisen vaikutuksia tähän infarktin jälkitilaan. Joululoma oli kuitenkin sopivan rauhallinen ja henkisesti rentouttava, joten sain palauduttua melko hyvin loman aikana. Tammikuussa jatkuivat työt ja kiire. Olen ihminen, joka tarvitsen toimintaa ja tunnetta, että o...
Lue lisää

Pimeä syystalvi

 Syksy on ollut raskas, enkä ole jaksanut kirjoittaa ajatuksiani ylös. rTmS- hoito tuntui auttavan hermosärkyihin mutta sitä iloa kesti lopetuksen jälkeen vain muutaman kuukauden ja säryt palasivat takaisin. Onneksi ei tosi yhtä tiiviisti kuin ennen hoitoja.  Töissä kiire on syönyt minulta voimavaroja ja 60% työaika on tuntunut äärimmäisen raskaalta. On ristiriitaisia ajatuksia siitä, mikä on hyvä määrä ja mikä ei. Jaksamista on vaikeuttanut sairasteluni pitkin syksyä. Sisäilmaongelmat ovat taas iskeneet minuun kiinni ja kärsin kroonisesta silmätulehduksesta, lämpöilystä, kurkkukivusta ja väsymyksestä. Olen ollut jaksamisen kanssa äärirajoilla viimeiset kuukaudet. Haluan tehdä töitä mutta en tietenkään terveyteni uhalla. Terveys on kuitenkin niin tärkeä osa elämää ja hyvää oloa.  Lisähaasteita on tuonut jälleen alkanut oikeudenkäynti ja lasteni tilanne. Jokin tässä hyvinvointiyhteiskunnassa on pielessä, kun toinen saa haastaa oikeuteen jatkuvasti samasta asiasta. Lapsen o...
Lue lisää