Aina on toivoa

 Heräsin aamulla laittamaan nuorimmaistani kouluun. Väsymys oli kova mutta pienen tytön ilo sai aamuni tuntumaan ihanalta. Söimme yhdessä aamupalan ja sanoimme heipat. Päätin ottaa tämän päivän rauhallisesti sillä olo oli niin väsynyt. Menin takaisin makuulle ja silloin iski jälleen. Nieluni salpautui, puutui, tuntui kivuliaalta. Nieleminen oli haastavaa. Kasvot puutuivat ja olo oli tuskainen. En pelästynyt,sillä olin kokenut saman jo muutaman kerran lottovoittoni jälkeen. Hengitä, hoin itselleni. Tiesin, että tämä kuuluu oireisiin, niihin oireisiin, joista ei tiedä, koska ne loppuvat vai loppuvatko koskaan. Yritin nukkua mutta kipu oli liian kova. Lepäilin puoli-istuvassa asennossa ja silmät menivät kiinni lopulta. Unessani elin nuoren 18- vuotiaan elämää juhlien ja nauttien. Uni oli samalla paluuta menneisyyteen, johon en todellakaan halua palata ja siksi jo unessakin koin oloni ahdistavana. 

Herättyäni yritin ottaa rauhassa mutta kipu valtasi koko kropan ja tuntui, että jokainen hengitys, nielaisu, ajatus, lisäsi kipua. Tähän liittyy myös aina hikka, joka tuntuu aivan kamalalta. Päivä meni onneksi pikku hiljaa eteenpäin ja päivästä tuli ihana, kivusta huolimatta. 

Sain tänään kokea monta onnellisuuden tunnetta. Kuopukseni koulu on viimein huomannut asiat, joita olen yrittänyt tuoda esille. Ammattini takia tämä on minulle tuttua mutta viimein koulukin on huomannut saman. Kaiken lisäksi tyttöni oli iloinen ja on saanut ihania uusia ystäviä, joiden kanssa viettää aikaa koulussa ja koulun jälkeen. Tämä on minulle erityisen tärkeä asia, sillä tällöin pieni prinsessani ei ehdi murehtia muita asioita. Työpaikaltani soitettiin ja kysyttiin neuvoja. Sain kokea olevani ammattitaitoinen ja arvostettu. Asia, jota aivoinfarktin saanut ei kovin usein saa kokea. On ihanaa tuntea olevansa hyvä alallaan.Aloin heti kaivata takaisin töihin. Kaipaan niin kovasti. Poikani kanssa sain viettää hyviä hetkiä yhdessä, kiitos koronan, joka on perunut kaikki harjoitukset ja karsinut arjen kiireen häneltä. Mieheni sai muuttokamat turvallisesti perille ja kuulosti onnelliselta. Ystäväni oli tehokas ja reipas haasteistaan huolimatta. Kaiken kukkuraksi sain joulukuusen ja joulun laitettua meille kotiin. Paras asia päivän onnellisuushetkissäni oli kuitenkin ihanan,rakkaan murun tekemä piirrustus minulle. Itkin onnenkyyneleitä, kun sain kuvan ja viestin tästä taideteoksesta, mikä todellakin oli mielettömän upea mutta parasta kaikessa oli ajatus. Sehän on se tärkein.

Olen siis tänään ollut onnellinen. Onnellisempi kuin moneen päivään. Elämän pienet hetket ovat ne tärkeimmät. Pienet asiat. Muistakaa ihmiset nauttia hetkistä. Muistakaa sanoa tärkeitä asioista ja sanoja toisille. Älkää pelätkö vaan antakaa itsestänne niin saatte kaksinverroin takaisin. 

Onnellisuus voittaa kivun. Ystävät ja perhe voittavat yksinäisyyden ja epätoivon. 

Aina on toivoa.