Väsymystä ja kommelluksia sekä stressin vivahteita

Kolme viimeistä päivää on mennyt suunnattoman väsymyksen parissa. Onneksi pelastava enkelini, äiti, on ollyt luonamme pyörittämässä arkea ja minä olen saanut kipuilla ja kiukutella itselleni ihan rauhassa. Väsymys on sekoittanut ajatuksia ja tuonut ah niin ihanan aivosumun taas arkeen mukaan. Olen kuitenkin suoriutunut päiville asettamistani hommista, joita ei tosin ole kovin montaa ollutkaan. Nielemisvaikeudet ovat helpottuneet ja mieli on edelleen ollut syksyisen kirpeä.

Tukisukat sain hankittua vihdoin ja viimein. Olin siirtänyt väsymykseni takia hakua yli viikon ajan. Äitini patistamana nyt kuitenkin ne jalassani jököttävät, halusin tai en. Ostin lääkinnälliset, mittojen mukaan tulevat sukat, jotka olivat keskivahvuiset. Tarkkaa en muista, sillä keskittymiskykyni kaupassa oli taas lalalalallaaa- tasolla ja vaan hymyilin myyjälle kauniisti tai ainakin yritin haukotuksiltani hymyillä. Turvotus on onneksi laskenut merkittävästi eikä vasen jalkateräni ja nilkkani muistuta enää kaupan juuri paistettua limppua, mikä tuntuu varsin helpottavalta. Turvotusta edelleen on mutta jalka ei särje ja kipuile jatkuvasti. Ehdottomasti siis suosittelen tukisukkien hankintaa kaikille, jotka sitä vähän edes harkitsevat.

 Viime yönkään 12 tunnin yöunet eivät auttaneet väsymykseen ja jatkoinkin vielä päivällä unia. Lähdin kuntoutukseen suoraan puolilta päivin sängystäni ja meinasin nukahtaa taksiin. Toimintaterapian ja fysioterapian jaksoin tsempata ja sain samalla keskustella viime aikaisista ikävistä tapahtumista. Kotiin palattuani olikin odottamassa kasa Kelan kirjekuoria ja laskuja. Hengittelin hetkisen aikaa ja yritin pitää silmäni auki ja olla nukahtamatta. Onneksi lapsilla oli kavereita seuranaan ja sain huilata hetken mutta metelin takia en kuitenkaan päässyt nukahtamaan.

Päätin laittaa kasvomaskit kiehumaan ja pestä ne. Keittiön pöydän äärellä, muutaman metrin päässä työskennellessäni ihmettelin palaneen tuoksua ja kyselin lapsiltakin mistä moinen outo haju tulee. Reilun puolen tunnin päästä syykin selvisi, kun käteni meni lieden yli ja meinasi palaa. Olin jälleen kerran laittanut väärän levyn päälle ja siinä syy lievään hajuun asunnossani. Olen nyt useamman kerran laittanut väärän levyn päälle vaikka olen tarkkaan katsonut merkkejä, mikä levy menee mistäkin. Aivot vain heittävät toisinaan sellaisia voltteja, ettei perusasiat mene perille ( neuropsykologisista testeistä tosin sain ne hyvät arviot).Nyt kaipaisin vanhan asuntomme moderneja liesiä, jotka eivät edes lämpene ilman kattilaa mutta tyytyminen on nyt tähän ja hyvää hajuaistiin. 

Väsymys ja aivosumu tekevät minulle jatkuvasti näitä kepposia ja olen kiitollinen,etten asu yksin vaan ympärillä on aina muita muistuttamassa asioista. Jaksan edelleen myös nauraa itselleni ja kommelluksilleni. Pääosin kaikki menee hienosti ja olen ylpeä siitä, miten hyvin pärjään arjessa. Kommelluksia sattuu päivittäin mutta onnettoman muistini takia ne pyyhkiytyvät mielestä nopeasti. Muistuttelenkin teitä terveitä ihmisiä kaupungilla tms kulkiessanne, että ulospäin terveen näköinen henkilö voi kärsiä aivoverenkiertohäiriöstä, jos hän toimii tai käyttäytyy jollain tapaa hassusti. Aina kannatta mennä kysymään, onko kaikki hyvin, jos huomaa jotain outoa. Ja monesti ajatellaan ihmisen olevan humalassa hänen horjuessaan kadulle tai vaikka kulkuneuvossa mutta kyseessä voi olla tasapainohäiriö tai - vaikeus ja henkilö voisi tarvita apua selvitäkseen liikkumisessaan. 

Nyt keskityn lasten läksyihin ja toivon osaavani ne yhtä hyvin kuin lapsetkin :)