Ei mene työkyvyttömyyseläkkeen haku ja kuntoutuminen niin kuin Strömsössä aikanaan

 Kulunut syksy jo pelkästään sairastumisen vuoksi on tuonut eteen isoja muutoksia ja haasteita. Silloin sitä toivoisi, että voisi keskittyä kuntouttamaan itseään. Tämä ei tietenkään minun tapauksessani ole mennyt näin, enkä siitä edes uskaltanut haaveillakaan. Siinä mielessä lottovoittoni ei ollut päävoitto, sillä en saanut pahinta mahdollista jysäystä mutta kyllä tämä 6 oikein rivikin on tuonut ison määrän haasteita arjen toimiin. Ja haasteissa on kyllä pääpotin saanut. 

Alkuvaikeuksien eli kävelemään oppimisen, nielemisen haasteiden ja toimintakyvyn muutosten kehittymisen jälkeen on neuropsykologiset haasteet ja tuntopuutokset olleet isona osana arkeani. Mutta kuten neuropsyjologi totesi testien jälkeen minulle, suoriuduin todella hienosti kaikesta eikä kuntoutukselle siinä suhteessa ole tarvetta. Niinpä niin. Onhan se ihan normaalia unohtaa miten hissi toimii, laittaa levy päälle kahdeksi tunniksi, unohtaa missä kohtaa raitiovaunussa kuuluu jäädä pois ja olla tunnistamatta omaa asuinaluettaan tai lähteä väärään kaupunkiin menevään junaan. Tämän lisäksi toiminnanohjaukseni on hidastunut ja kaikkeen tietysti menee aikaa, kun joka välissä unohdan mitä olin tekemässä. Lääkkeet unohtuvat ensimmäisen muistutuksen ja vielä toisenkin jälkeen ja kello tuntuu kulkevan paljon nopeampaa kuin aiemmin. Olen kuitenkin siis neuropsykologin mukaan täysin normaalissa terässä. Mikähän tilanteeni oli sitten ennen.... taisin olla supernainen.

Viimeaikoina tasapainovaikeudet ja vasemman yläraajan *irtonaisuus* ovat kiusanneet minua päivittäin. Vasemmalla jalallani olen myös huomannut olevan yhteys revenneeseen kaulavaltimoon sillä reiden venytyksessä tai reisilihaksen väsyessä, ilmoittaa oikean puoleinen kaulanseutu viiltävää kipua. Turvonnut vasen alaraajani on tukisukkien kanssa pysynyt kuosissa mutta aiheuttaa samalla akillesjänteen ja pohjelihaksen kovaa kipua. Tasapainoilua päivittäin. sitä elämäni on. Viimeisen viikon aikana olen palellut ja kasvoni ovat olleet kuin jääpalat. Pää on särkenyt ja väsymys ollut hurjaa. Nyt kun pieni kurkkukipukin sai ilmoitettua itsestään, jouduin perumaan tulevat kuntoutukseni ja varalta varaaamaan ajan testiin. Mistä sen olisin voinut saada, sitä en tiedä, kun juuri missään en liiku nykyään.

Jotta fyysiset vaivat eivät olisi liikaa esillä on tuleva työkyvyttömyyseläkehakemukseni / kuntoutustuki antanut myös haastetta säännöllisesti. On kuin minua testattaisiin, olenko varmasti hereillä asian suhteen. Ensinhän koko lääkärin tekemä B-lausunto oli väärin tehty ja eri asiaa haettiin kuin piti. Tämän jälkeen uusi lausunto ei lähtenytkään eteenpäin. Muistutin asiasta ja sain sitten itselleni lausunnon, jonka varalta toimitin suoraan eläkeyhtiööni. Tänään sainkin postia toiselta eläkeyhtiöltä, jonne lääkärin lähettämä B- lausunto oli mennyt!!!! On aivan uskomatonta, että yhtä paperia ei ole saatu 2 kk aikana lähetettyä edes oikeaan paikkaan. Jos en itse olisi asiaa pystynyt hoitamaan, olisi alkuperäinen hakemukseni omasta eläkevakuutusyhtiöstäni nyt mennyt umpeen ja prosessi alkaisi alusta. Hauskan asiasta tekee se, että huomenna olen virallisesti sairauspäivärahaton ,eläkkeetön, ja työkyvytön....mutta saan hakea ansiosidonnaista päivärahaa ( olen siis kunnan virkasuhteessa), jonka käsittelyyn sitten menee pari kuukautta. En vain voi tätäkään yhtälöä käsittää. Miten virkasuhteessa oleva sairastunut ihminen, työkyvytön, voi Suomen lakien mukaan saada työttömyyspäivärahaa. Ei vain mene jakeluun. Ja nyt siis vain odotan, milloin ja mistä voisin armollisesti saada jotain tuloa näin joulun alla. Toimeentulohakemus ja asumistuki ovat seuraavaksi vuorossa ja niiden käsittelyä odottelen. Mutta pointtina tässä on se, että jos olisin sen 7 oikein potin saanut niin en tosiaankaan olisi tässä hoitamassa paperiasioita eri instansseihin ja kirjoittelemassa koneella hakemuksia. Asioita muistettavaksi on aivan valtavasti. Päiväni menevät toisten virheiden korjaamiseen. Kuka nämä asiat hoitaisi, jos olisin edelleen sairaalassa vuodepotilaana?

Kaiken tämän sähellyksen lisäksi joudun selvittämään edellisen elämäni haasteita. Kiusanteko jatkuu ja loppua ei näy. Muutaman päivän takaisin itkupotkuraivarin jälkeen olen jälleen palannut seesteiseen ajattelumalliin ja todennut, etten voi tehdä enempää kuin jaksan. Tärkeintä on hoitaa lapset ja koti. Tärkeintä on pysyä mahdollisimman toimitakuntoisena kaikista ulkopuolisista haasteista huolimatta. Olen onnellinen, että olen saanut sellaiset geenit ja kasvatuksen, etten luovuta edes silloin kuin maa meinaa mennä jalkojen alta. Painan kovempaa eteenpäin ja tiedän, että selviän. Tiedän, että lapset selviävät. Kaikki vie aikaa ja vaikuttaa meidän elämäämme. Jossain kuitenkin on valoa ja jossain on toivoa. Aina. 

Älkää luovuttako vaikka toisinaan kaikki asiat kaatuvat päälle. Etsikää se valo. Ja puhukaa asioista. Puhukaa, puhukaa ja puhukaa.