Syyskuun alun pohdiskelua

 Sanotaan, ettei ihminen muutu. Monet meistä uskovat kuitenkin muuttuneensa ja näkevänsä maailman eri tavoin mutta tuottavat samoja käyttäytymismalleja kuitenkin. Se heille toki suotakoon. Itse uskon, että ihminen vasta katastrofin, onnettomuuden tai vakavien kokemusten jälkeen muuttuu persoonaltaan jollain tasolla.  Moni asia menettää merkityksensä. Tämän jälkeen tulee helposti mieleen karsia epäterveet ihmissuhteet pois elämästään ja keskittyä vain positiivisia asioita tuoviin ihmisiin. Voimavarat eivät vain riitä itselle turhiin ajatusmalleihin. Itse toivon jaksavani kaikki tällä hetkellä pinnalla olevat asiat ja muutokset. En jaksa niitä sen enempää jakaa, sillä toisen asemaan on todella vaikea asettua ja sitä en edes itse kaipaa. 

Tänään olen useaan kertaan miettinyt, miksi taas minä? Miksi nämä asiat tapahtuvat minulle? Eikö jo huonon karman pitäisi loppua tai edes siirtyä muualle? Sanonta, ihmiselle annetaan vain se, minkä kestää, on sellaisen ihmisen keksimä fraasi, joka ei ole joutunut elämään todellisia suuria kriisejä. Toinen fraasi, kyllä sinä jaksat, olet niin vahva, saa myös raivon tunteen nousemaan itselleni pintaa. Mitä sitten, jos ei jaksakaan? Voin vain kuvitella, miten ärsyttäviä nuo asiat ovat ihmiselle, joka päivä toisensa jälkeen taistelee pysyäkseen pinnalla, jaksaakseen vielä hetken. Oli sitten kyse kuolemasta, lapsesta luopumisesta, erosta, masennuksesta, vakavasta pitkäaikaissairaudesta, niin me emme voi tietää, miten toinen asiat jaksaa ja mitkä ovat kenenkin todelliset voimavarat. Ihminen saattaa hymyillä mutta sisimmässään kokee päivittäistä tuskaa.Useat meistä peittävät murheet juuri hymyn tai huumorin alle, eivätkä kaipaa sääliä tai epämääräisiä rohkaisun sanoja.

Itse olen saanut voimaa kaikkeen koettelemukseen aitojen ihmisten kohtaamisesta, huomenen toivotuksista ja vilpittömästä avusta ilman kiirettä ja itsekkyyttä. Pieni ele voi olla toiselle päivän pelastava asia. Itse olen pysähtynyt keskittymään hyvään ja rauhaan. Aina se ei onnistu mutta yritän hiljalleen. Itselleni mikään ei tule olemaan samaa enää koskaan. Aion jatkossa keskittyä hyvään oloon ja hengissä pysymiseen ja lapsieni elämän turvaamiseen. Aion heittäytyä tuulen vietäväksi ja hengittää ilmaa mahdollisimman vapaana raskaista ajatuksista ja nauttia elämän tärkeistä, positiivisista asioista, sillä voin menettää kaiken hetkessä.