Aivosumu päivien piristäjänä

 Tämä sairaus täytyy ottaa välillä huumorin kautta, muuten ei jaksaisi näin suuria muutoksia elämässä. Tänään reilu kuukausi uuden elämän alusta ja asioihin totuttelusta. Tänään tapahtui taas paljon tapahtumia, joista osa sai minut nauramaan ja osa miettimään, miksi kaikki tapahtuu.

Minulle todettiin aamulla, että elämäni on kuin elokuvasta, kauhuelokuvasta ja ihmeteltiin, miten jaksan olla niin sinnikäs ja ajatella myönteisesti haasteista huolimatta. Otin lauseet positiivisen kautta mutta tosiasia on, ettei ole vaihtoehtoa. Aamulla poikani nukkui pommiin ja tein hänelle aamupalan.Asia, joka yleensä on itsestään selvä pikku juttu mutta minulle nykyään saavutus. En ole sairastumiseni jälkeen tehnyt edes aamupalaa, sillä käsieni vapina ja väsymys vaikeuttavat kaikkea, mihin joudun keskittymään. Perusasiat ovat haastavia, kuten kurkun pilkkominen. Aivot tekevät valtavasti töitä, jotta asiat menisivät oikeassa järjestyksessä. Tänään jaksoin lukea tytön kanssa aapista sekä pojan kanssa harjoitella matikankokeeseen. Tunsin itseni tarpeelliseksi. Ehkä sittenkin kaikki palaa normaaliksi. Illalla tosin lähetin äitini ja lapseni vääränä päivänä tanssiin ja ostin väärälle päivälle liput tytön esitykseen. Sain myös parkkisakot( ei johtunut minusta itsestäni vaan taloyhtiön mokasta), joista tein välittömästi reklamaation ja hoidin asian kuin ennen vanhaan. Olen nauranut itselleni enkä voivotellut aivosumun tuomia haasteita, sillä suurimmaksi osin olen selviytynyt varsin hyvin päivästä. Aion nauttia elämästäni murehtimatta pieniä mokia tai epäonnistumisiani. Minä elän.